Historia

Siirtolapuutarhaliike on saanut alkunsa Saksasta, jossa perustettiin "työläispuutarhoja" 1820-luvulta lähtien. 
Pohjoismaista siirtolapuutarhatoiminta alkoi ensin Tanskassa Aalborgissa 1884. Ruotsiin toiminta levisi 1900-luvun alkuvuosina. Suomessa siirtolapuutarhatoiminta oli ensimmäistä kertaa esillä Helsingissä 1902. Ensimmäinen varsinainen siirtolapuutarha perustettiin kuitenkin Tampereelle Hatanpään niemelle 1916.

Siirtolapuutarhalla tarkoitetaan kaupungin tai joskus jonkin muun yhteisön tai yksityisen omistamaa puutarha-aluetta, jonka palstat (3-4 aaria) vuokrataan halukkaille pitkäaikaisella sopimuksella. Siirtolapuutarhatoiminnan periaatteiden mukaisesti palstalta saatuja kasvitarhatuotteita ei saa myydä, vaan ne käytetään perheen omassa taloudessa.
Siirtolapuutarhoilla katsottiin olevan sekä sosiaalista ja yhteiskunnallista merkitystä terveyden- ja köyhäinhoidon alalla. Siirtolapuutarhatoiminnan tarkoitus oli "johtaa" kaupunkilaiset virkistävään, mutta samalla hyödylliseen loma- ja joutoaikojen viettoon. "Nykyaika kiireineen ja tuhansine erilaisine harrasteluineen pyrkii vallan arveluttavassa määrin vaikuttamaan harjoittavasti siihen, minkä eheänä pysyminen olisi välttämätöntä: se pirstoo perheet. Siinä missä monet harrastukset hajottavat, siinä siirtolapuutarhatoiminta kokoaa. Eheähenkinen perhe ja pieni oma maatilkku, siinä siirtolapuutarhatoiminnan kaksoset, joidenka ympärille siirtolapuutarhan tehtävät punoutuvat", totesi E.J. Reinilä

anomuksessaan kaupunginvaltuustole reilut sata vuotta sitten.

Hatanpään siirtolapuutarhan perustaminen

Hatanpään siirtolapuutarhatoiminnan edeltäjinä voidaan pitää kaupungin kasvatuslautakunnan järjestämiä poikien ja tyttöjen puutarhamaita Tammelassa sekä Pyynikin itäisellä rinteellä ja Suomen Naisyhdistyksen Tampereen osaston Hatanpään kartanon läheisyyteen työläisperheitten emäntiä varten järjestämiä kasvitarhoja.

Uutta harrastusmuotoa esiteltiin ensi kerran Tampereella Työväentalon juhlasalissa 19.9.1915. Siirtolapuutarhan perustamista valmistelemaan valittiin 11-henkinen toimikunta. Anomus siirtolapuutarhan perustamiseksi jätettiin Tampereen kaupunginvaltuustolle nopeasti. Valtuustossa ehdotus hyväksyttiin vastalauseitta 21.3.1916. Hatanpään siirtolapuutarha alueeksi vahvistettiin 6,18 hehtaaria. Puutarhaneuvojan palkkaukseen myönnettiin 1000 markkaa vuodessa sekä puutarhamaan kuntoonpanokustannuksiin 16 065 markkaa. Päätöksen mukaan siirtolapuutarhayhdistys ja viljelijät itse kunnostaisivat puutarhamaan.
Hatanpään siirtolapuutarhan perustava kokous pidettiin 30.4. vuonna 1916. Siirtolapuutarhan johtoon valittiin hoitokunta, johon kuuluivat lehtori E.J Reinilä, agronomi F. Saalasti, opettaja Hanna Pihlström, teknikko J. Puro sekä opettaja T.J Merikoski. Nimekseen uusi perustettu yhdistys otti Tampereen Siirtolapuutarhayhdistys. Hoitokunta hyväksyi puutarhuri J.K Kornmanin laatiman alueen asemakaavasuunnitelman. Alue sai asemakaavallisen muotonsa 1918. Kaupungin ja siirtolapuutarhan välinen vuokrasopimus allekirjoitettiin 18.6.1918.
Toiminnan alkaessa alueella ei ollut rajattuja palstoja. Palstoitus aloitettiin 1917, palstat olivat kooltaan noin aarin suuruisia. Aluksi samalla viljelijällä saattoi olla hallussaan kolmekin palstaa. Peltosarkoja muodostui 317 kappaletta ja viljelijöitä oli 150.
Ensimmäisen viiden toimintavuoden aikana viljelystoimintaa ohjasi palkattu puutarhaneuvoja, mutta 1920 tästä virasta luovuttiin ja tilalle perustettiin isännöitsijän ja emännöitsijän luottamustoimet.
Siirtolapuutarhatoimintaa pyrittiin kehittämään asteelle, jossa "yliopiston professori ja työmies voivat puuhailla ruumiinsa, terveyden ja raittiuden hyväksi". Alueen viljelijöistä n. 60% oli tehdastyöläisiä, suuren ryhmittymän muodostivat myös rautatieläiset ja palokuntalaiset.

Puutarha-alueen kohentaminen ja puutarhainnostuksen leviäminen

Toiminnan alkuvuosina alueella ei ollut puutarhamajoja, yhteisenä tilana ja varastona toimi alueen liepeillä ollut Hankkijan lato. Ensimmäinen puutarhamaja rakennettiin 1919. Majat toimivat aluksi lähinnä viljelijöitten varastoina. Vuonna 1926 tehdyn ruotsin matkan jälkeen majoja alettiin tehdä ruotsalaismallisiksi: mökin pinta-ala oli 12 m² kuisteineen. Kuisti oli avokuisti ja sisäänkäynti oli mökin päädyssä. Katto oli jyrkkä, seinät maalattu punaisiksi. Mökki oli yksikerroksinen. Myöhemmin rakennettiin mökkejä, joissa makuutilat olivat ylhäällä ja alhaalla olivat keittiö ja kamari. Uudemmat mökit saatiin rakentaa 15 m²:n suuruisiksi, kuisti sai lisäksi olla 5 m².
Rakennustoiminta hoidettiin pääasiassa talkoovoimin. Alueelle valmistui rakennusmestari Heikki Tiitolan piirustusten mukaan rakennettu keskusmaja 1920. Lisäksi vuosikymmenten kuluessa valmistuivat sauna, kellari, käymälä, puuvaja ja pyykinpesupaikka.
Ennen varsinaista omaa kauppaa alueella toimi kaksikin erilaista liikettä. Toinen toimi Hankkijan ladosta erotetussa pienessä kopissa, toinen oli erillinen kioski. Ensiksi mainittu hankki siemenet ja muut tarvikkeet viljelijöille, kioski toimi yleiskauppana ja kahvilana. Varsinainen kauppa syntyi keskusmajan yhteyteen. Osuusliike Voima ryhtyi hoitamaan kauppaa 1936, sitä ennen hoitajana oli toiminut joku viljelijä oman toimensa ohella.
Vesijohtoverkon rakentaminen alueelle aloitettiin jo 1920, valmiiksi se tuli 1932. Viljelijöillä oli käytössä myös yhteinen hevonen. Kun puutarhaviljelyn luonne muuttui juuresten viljelystä yhä enemmän hedelmien ja marjojen viljelyyn, hevosen pito tuli tarpeettomaksi ja se myytiin 1932. Siirtolapuutarha muuttui vähitellen viljelyalueesta kesänviettoalueeksi. Mutta sota-aikana mökeissä asuttiin jopa ympäri vuoden.
Kiinnostuksen lisääntyessä Tampereelle perustettiin uusia siirtolapuutarhoja. Litukan perhepuutarha aloitti 1922, Nekalan siirtolapuutarha 1932 ja sodan jälkeen vuonna 1949 perustettiin Raholan siirtolapuutarha. Uusien puutarhojen perustamisen jälkeen Tampereen siirtolapuutarhayhdistys muutti nimensä Hatanpään siirtolapuutarhayhdistykseksi 1935.

Muutto Niihamaan

Kaupunki ja Hankkija Oy tarvitsivat Hatanpään alueen muihin tarkoituksiin ja irtisanoivat vuokrasopimuksen. Siirtolapuutarhalle osoitettiin uusi paikka Näsijärven rannalta Niihamasta, jonne siirtyminen aloitettiin 1975. Niihamassa on 126 palstaa, joiden koko on 300 m². Sopimusten mukaan piti Hatanpään siirtolapuutarha-alue luovuttaa kaupungille ja Hankkija Oy:lle heinäkuun loppuun 1977 mennessä. Mökit piti hävittää tai kuljettaa muualle, samoin siirtää ne kasvit, jotka haluttiin ottaa mukaan. Yhdistyksen omistama pirttirakennus purettiin ja siitä tullut puutavara samoin kuin rakennuksessa ollut kalusto sekä muu irtaimisto kuljetettiin Niihamaan. Niihamaan kuljetettiin myös museomökki sekä kaksi muuta 1920-luvulla rakennettua siirtolapuutarhamökkiä. Mökit muodostavat museokokonaisuuden, yhtä säilytetään alkuperäisenä, yksi kertoo aatteen kehityksestä ja yksi on esinemuseona. Niihaman uudet puutarhamökit rakennettiin kaupungin arkkitehtiosastolla laadittujen piirustusten mukaan.
Muutto jäi monelta tekemättä kokonaan. Urakka tuntui niin toivottomalta, että Hatanpään 124 palstanpitäjästä noin puolet jatkoi Niihamassa. Ja moni muuttajakin luopui vuoden parin sisällä palstastaan. Kun aikaa oli kulunut, monet myönsivät, että paikka on parempi kuin Hatanpää. Kyllä luonnonrauha aina kaupungin melun voittaa, yhä edelleen. Sen jo osoittaa mökkien pieni vaihtuvuuskin.

Tampereen siirtolapuutarhan historiaan voit tutustua myös tästä linkistä